Mitä minä taas luin?
Meillä ei ole enää varaa nykyiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Työtä tehdään liian vähän, koska passivoiva sosiaaliturva kannustaa mieluummin makaamaan sohvalla, kuin tekemään töitä kymmenen euron tuntipalkalla. Laiskurit kuppaavat tuet sossusta, joka puolestaan repii eurot valtion sekä kunnan kaapuihin puettuna ja verokarhun avustamana työssäkäyvien selkänahasta. Töitä paiskivien tamperelaisten ostovoimaa ja palkkapottia siirretään siis laiskottelijoiden taskuun.
Asenteen työntekoon on muututtava pian, muuten raha ei riitä edes aidosti tukia tarvitsevien avustusten maksuun. Tai riittää, jos tehdään kuten Kreikka.
Ollessaan Imatralainen-lehden päätöimittaja Kannala kirjoitti 7.3.2014 samanlaisen vihaa tihkuvan jutun Imatran ja Lappeenrannan työttömistä. Silloin kommentoin hänen tekstiään näin
Tällä kertaa Kannala on kirjoittanut tilastollista faktaa ensimmäiset kolme kappaletta ja päästänyt vasta sitten asenteellisuutensa ja vihansa valloilleen. Kannala ei taaskaan ole tehnyt kotiläksyjään.
Luultavasti Kannala ei ole kiinnostunut tippaakaan faktoista eikä osaa niitä edes etsiä. Hän ansaitsee oman palkkansa kierrättämällä samoja työttömiä solvaavia juttujaan vain hiukan niitä muunnellen. Välillä hän aktivoituu MV:n kilpailijaksi suoltamalla asenteellisia tarinoita suvakeista.
Kannala elää liian syvällä omassa turvallisessa maailmassaan eikä viitsi kurkistaa sieltä ulos. Omalta koneeltaan hän näkee päivän kierrätysjutun. Mainosten käärepaperina toimivassa ilmaisjakelulehdessä se riittää journalismiksi.
Lue tästä alta koko kirjoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti